Vaikka itse tykkäänkin pakkasista nyt alkaa tuntua että on ihan riittävän kylmä. Mimmihän on ulkona kylmä kaikenlaisesta pukemisesta huolimatta. Joten lenkitkin ovat olleet melkoisen lyhyitä.
Sisällä ollaan nyt ahkerammin treenailtu kaiken näköistä.
Kaukoja (i-m), käsi avuilla. Maahan pläsähtää nopeasti, istumaan noustessa annan käsiapuja melko runsaasti että ei jää asento vajaaksi...
Paikalla oloja. Maahan menee hyvin. Ei lonkahda. Kestää edelleen hyvin noin 45s varmuudella. Sen jälkeen saattaa lonkahtaa. Joten nyt ollaan edetty hitaasti, mutta varmasti ettei niitä lonkahtamisia sattuisi. Muuten kyllä pysyisi, mutta kun itseäni ärsyttää tuo lonkahtaminen....
Sukan hakee laatikosta vihjeellä tuo sukka. On jäänyt kokonaan nämä tarkkojen treenipäiväkirjojen pitäminen. Pitäisi varmaan terästäytyä. Koska ainakin meillä edistyminen on paljon nopeampaa, jos itsellä on kaikki ns. selkeemmin paperin kautta päässä. Mitä vaadin, mistä palkkaan jne. Itse olen ruvennut vaihtelemaan paikkaa vihjeen sanoessani. Lisäksi ollaan kertailtu vanhaa. mm. peruuttamista, ravistamista, eteentuloja ja perusasentoja. Kaikki nuo sujuvat hienosti.
Muutama ilta taaksepäin olimme mimmin kanssa lenkillä yhtäkkiä mimmi alkoi hirveästi pomppia lumi hankeen ja nuuskia ilmaa. Ja minähän olin heti ihan paniikissa että mikä "mörkö" siellä on. Takaisin päin tullessa sama nuuskuttelu ja pomppinen jatkui. Ei kuitenkeen niin paljon kuin aiemmin. Huomasin sitten hangella ilveksen jäljet. Arveltiin että ilves oli ollut siinä ihan lähistöllä, kun mimmi käyttäytyi tuolla tavalla. Normaalisti käyttäytyy noin vain jos joku jänis tai hiiri kipittää ihan jalkojen juuresta. Itseäni jäi hirveästi harmittamaan etten ilvestä sattunut näkemään. Vaikka melkosen epätodennäköistähän se olisi ollut. Seuraavana päivänä huomattiin että paikka oli aivan täynnä ilveksen jälkiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteistasi :)